Close

Muistiinpanot extra-treeneistä Henri Korkalaisen kanssa

18.-19.7. Henri Korkalainen 5. dan ohjasi seurassamme kolmet harjoitukset. Somessa olenkin jo jotain päivitellyt aiheesta, mutta pyrin kirjoittamaan tähän vähän jäsennellymmin omia muistiinpanoja treenien anneista. Vähän taustoja: Henrin kanssa olen kolistellut shinaita jo jonkin aikaa, aloittaen Lahdessa 2008/2009(?). Henri on enimmäkseen asunut ulkomailla, viimeiset vuodet Hollannissa Amsterdamissa, joten tuo vähän kansainvälistä väriä meidänkin treeneihin. Henri on myös käynyt meillä vieraisilla useampaan otteeseen, mutta parin vuoden koronatauko oli tietty välissä. Joka tapauksessa, kivaa oli ja harjoitukset olivat hyödyllisiä.

Kaikkiaan kolme kahden tunnin settiä, joista yksi oli varattu dan-porukalle pidettiin Joupin koululla 18.-19.7.2022. Treenien teemana oli tehokkuus: saada tekeminen tiiviiksi, teräväksi ja toimivaksi. Näitä asioita haettiin harjoittelemalla jalkatyötä, tutkimalla ja tunnustelemalla pienen lyönnin mekaniikkaa ja parin kanssa tehtävillä erilaisilla waza-harjoitteilla.

Jalkatyössä painotus oli painopisteen siirtämisessä. Sen sijaan, että tobikomissa pyrkisi vain heilauttamaan etujalkaa eteen, pitäisi saada koko keho liikkeelle, jotta fumikomi onnistuisi ja hikitsuke tapahtuisi terävästi. Harjoitteina käytettiin mm. tjoogeburia ayumiashina salia päästä päähän edeten, ottaen vähän normaalia pidempää, venyttävää askelta. Hikitsukea harjoiteltiin korostamalla vasemman jalan mukaan tuontia oikean ohi, jotta saatiin oikea tatsi jalkatyöhön. Jalkatyötä ja erityisesti sen yhteyttä eri lyöntien kanssa kompattiin harjoittelemalla meniä, kotea ja tsukia.

Pienen lyönnin mekaniikkaa tavattiin sellaisenaan että ison lyönnin kautta. Hyödyllinen harjoite Amsterdamin kendodojoilta oli parin kanssa siten, että motodachi pitää meniä käsissään ja kakari harjoittelee siihen lyöntiä. Tällä lailla saadaan helposti erotettua, osuvatko lyönnit menganeen (ritilään) vai menbutoniin (pääläen pehmusteeseen). Periaatteessa sekä isossa että pienessä menissä pitäisi olla sama soundi osuma, rapea pop. Valitettavasti en tajunnut nauhoittaa ääntä, mutta sen kyllä erottaa sitten kokeillessa. Juju, millä tuo saadaan on oikean käden käyttö. Kun heilautetaan miekkaa isossa lyönnissä, miekka nostetaan käsien kamaen säilyessä samana (riippuen välityksistä, kuinka laaja kaaren pitää olla) ja kun tuodaan lyöntiin, niin niveliä käytetään järjestyksessä olkapäät, kyynärpäät, ranteet ja sormet. Pienessä lyönnissä miekka tuodaan lyöntiin käymättä pään päällä, lopun pitäisi olla kuitenkin hyvin samanlainen – oikea nyrkki on lyötävän kohteen kurkun korkeudella ja lyönnin lopussa tenouchi tapahtuu työntämällä oikealla kädellä ja vetämällä vasemmalla. Vasemman käden peukalo käy miltei oikeassa käsivarressa kiinni. Havainnollistava esimerkki tavoiteltavasta asennosta oheisessa kuvakaappauksessa. Esimerkki men-tekniikasta: Kuvassa näkyy käsien ojennus lyönnin lopussa ja shinain taipuminen merkiksi terävyydestä (sae). Huom. jalan asento - oikea jalka on vielä tulossa alas fumikomiin

Parin kanssa tehtävissä harjoitteissa keskityttiin kolmeen perustekniikkaan ja muutamaan wazaan. Harjoittelimme parin kanssa kihon men, kote ja tsuki. Harjoitemuotona käytettiin seuraavaa, myöskin Amsterdamin tuliaisia. Kakari ja motodachi aloittavat yokote etäisyydeltä (kensenit koskettaa). Kakari tekee semen lyöntietäisyydelle ja pidetään n. 0,5 s. hetki ennen tekniikan suorittamista, esimerkiksi debana men. Samaa harjoitemallia käytettiin myös ojiwazan kanssa. Harjoite on samanoloinen kuin meillä suomalaisilla leireillä opittu seme kaeshi -harjoitus, mutta suoraviivaisempi vain. Menissä pyrittiin toteuttamaan jo harjoiteltuja asioita nyt elävään kohteeseen. Koteharjoitteessa kiinnitettiin huomiota jalkatyön suuntaan ja säpäkkyyteen. Koten lyöntimekaniikka on toisaalta vähän hankalampi kuin menin oma, mutta siinäkin pätee samat lainalaisuudet – vasen käsi tekee voiman, oikea ohjaa. Onnistuneen koteosuman jälkeen miekan kärjen pitäisi pompata kotebutonista räväkästi ja osuman pitäisi olla nopea ja terävä. Jalkatyössä oikea jalka menee kohti motodachin oikeaa ja vasen jalka tuodaan todella terävästi – ajatus on, että vasen polvi tulee oikean viereen. Erityisesti debana kotessa tulee huomata, että askeleen ei tarvitse olla kovin pitkä eteenpäin – motodachin liikkuminen vie tilan pieneksi.

Tsukin harjoittelussa oli useampi minulle tärkeä huomio. Ensimmäisenä etäisyys – harjoittelimme tsukia melko pitkältä etäisyydeltä. Tämä hyödyttää siksi, että kädet ojentuvat pistoon ja toisaalta vaikka pisto menisi ohi, ei miekan kärki käy yhtä syvällä kuin lähempää tehdessä. Tsukia pitää tehdä rohkeasti – oikealla otteella huti menneetkin pistot eivät ole iso ongelma. Piston ei tarvitse suuntautua kovin pitkälle kaverin niskan läpi vaan riittää, että miekan kärki käy kurkun puolivälissä. Erittäin olennainen osa on piston zanshin – heti piston jälkeen miekka tulee vetää pois! Kun miekka vedetään heti pois, ei huti menneet tai sen puoleen oikeaan osuneetkaan iskut aiheuta turhan paljon haavereita. Verrattuna meniin ja koteen, fumikomin funktio on hiukan erilainen. Menissä ja kotessa fumikomilla tehdään voimakas hikitsuke ja pyritään jatkamaan liikettä eteenpäin. Tsukissa fumikomi muistuttaa enemmän hikiwazan omaa – fumikomin tarkoitus on saada keho liikkumaan takaisin päin osuman jälkeen. Tämä osaltaan tehostaa miekan pois vetoa ja tekee tsukista turvallisemman harjoitella.

Ojiwaza osuudessa harjoiteltiin erilaisia suriage ja kaeshi wazoja. Kuten aina, ojiwazan harjoittelu vaatii, että motodachi tekee oman osuutensa kunnolla – jos eism. men on jäykin käsin tehty, ei siihen juurikaan voi suriagea harjoitella. Jos taas men on liian iso, ei harjoitteesta ole juuri hyötyä tositilanteita varten. Uutena minulle tuli tehokas kote kaeshi men waza, jossa kaeshi tehdään vain nostamalla oma miekka koten eteen ja siitä välittömästi vastaiskuna men. Erittäin helppo tekniikka, jota tulen mielelläni kokeilemaan. Ojiwazoja harjoiteltiin ylempänä mainitulla formaatilla, jossa kakarin semen jälkeen sekä kakari että motodachi pitävät pienen hetken, ennen kuin lähdetään tekniikkaan. Tuo pieni tauko ei oel tarkoitus pitää minään lepohetkenä vaan paineen keräämisenä. Hyödyllinen harjoitusmuoto!

Kiitokset vielä Henrille vierailuista, oli mukava keikota (liian pitkän) tauon jälkeen! Toivottavasti seuraava kerta on pian! Katsotaan, josko saataisiin porukka kasaan ja läksittäisiin vastavierailulle Hollantiin! NKR eli Hollannin kendoliitto järjestää jo muutaman viikonkuluttua seminaarin Nabeyama-sensein kanssa, joka tullee vähän äkkiä mutta ensi keväänä sitten Ijima Cuppiin, kenties!

Kiitos Markus Frey!

Ensimmäinen Markuksen ohjaama treenisetti takana, kolme vielä tulossa! Huikeeta hommaa, kaikki saivat hyviä eväitä tekemiseensä, graduointejakin silmälläpitäen. Muutama muistiinpano:

  • tachiai alkaa jo, kun mennään kokeeseen
  • tavoitteellinen harjoittelu tekee tulosta
  • ensimmäiseen kiaihin pitää ladata kaikki ahdistus, jännitys yms. ylimääräinen, mitä tulee raadin edessä esiintyessä.
  • Vasen päkiä, vasen polvitaive, vatsa ja vasen käsi pitää olla viritettynä, jotta voi lähteä suoritukseen räjähtävästi
  • Zanshin alkaa jo osumahetkellä, ei irrallisena itse tekniikasta.

Aika hieno setti, seuraavan kerran 28.8.! Huom! Tänään 15.8. ei treenejä, ennakkotiedoista poiketen.

 

Poridojo 5.3.2016 muistiinpanot

kuva poridojo 2016

Vierailimme Porin kendoseura Dai Kuma Ken Kain dojolla lauantaina 5.3. Erinomaisissa puitteissa innostavaa ohjausta antoivat Kari Ruuhilahti ja Pertti Kyläniemi ja apuna toimivat myös Ari Kyläniemi ja Jari Hakulinen. Suuri kiitos meiltä, päivän harjoitukset tekivät terää kaikille ja saimme paljon kotiiin viemisiä omiin harjoituksiimme.

Alussa kävimme läpi Poridojon salietiketin ja erityispiirteet. Samassa yhteydessä teroitettiin, että hyvin puetut varusteet (ehjät, solmut vaaterissa) ovat sekä turvallisia että myös viestivät opettajille ja kanssa harjoittelijoille, että ollaan tosissaan kiinnostuneita. Erityisesti leireillä tulee huomata tämä jonottaessa senseille – ei aleta juoruilemaan jonossa, ei näytetä kyllästyneeltä ja kun päästään tekemään, niin tehdään täysillä. Muistetaan myös huolehtia kaverista ja kannustetaan!

Harjoituksissa pureuduimme jalkatyön tärkeyteen ja hienouksiin. Käytimme apuna kuminauhoja, joiden tarkoituksena oli auttaa voiman tuoton keskittämistä lantioon ja myös opettaa kontrollia taaksepäin mentäessä. Kun liikutaan taakse, ei saa astua vasemmalla jalalla vaan työntää oikealla – vasen jalka ei taivu polvesta.

Ote miekasta tulee olla sellainen, että kahvan pohja on vasemman nyrkin sisässä, vasen ranne on suorana kun katsotaan kämmenen alareunaa suhteessa kyynärvarteen, ja vasen käsi on riittävän alhaalla, selkeästi oman navan alapuolella. Ote ei saa muuttua kun miekkaa heilutetaan / miekalla leikataan. Lyönnin loppuun tulee käsien ojennus, jotta miekan kärki on eteenpäin – jos ei ojenna ranteista, jää lyönti kesken ja etäisyys ei riitä.

Katse on olennainen osa kendoa. On tärkeää, että havainnoi laajasti, kiinnittymättä vain yhteen detaljiin. Tätä harjoiteltiin pareittan siten, että toinen piti hernepussia juuri silmien yläpuolella, parit katsoivat toisiaan ja toinen piti kädet selkänsä takana. Kun mieli on tyhjänä, pari päästää hernepussin irti ja toisen pitäisi ottaa se kiinni. Tähän samaan tapaan katsoa perustuu myös harjoittelu parin  kanssa ja esim. vastatekniikoiden ja debanan onnistunut ajoitus otteluissa.

Kirikaeshia tehtiin usealla eri tavalla. Ensimmäiseksi harjoiteltiin progressiota kirikaeshin avulla ja opimme että kirikaeshin pitää olla:

1. isoa

2. voimakasta

3. nopeaa

4. kevyttä

Ensin pitää tehdä isosti, jotta voi tehdä voimalla. Kun nämä menee, saadaan vauhtia ja lopuksi tekemisestä tulee kevyttä. Mutta ei voida aloittaa kevyestä. Silloin ei päästä voimakkaaseen tekemiseen.

Ylipäätään on tärkeää muistaa, että kendo on enemmän kuin rottingin heilutusta – sen pitää olla kaunista. Tämän vuoksi tehdään isoa, tämän vuoksi lyödään kaukaa ja siksi aina annetaan 120% tekemiseen. Kehitystä tapahtuu vain siinä tapauksessa, että tehdään yli – epäonnistuminen on oppimisen edellytys. Tämä tulee muistaa erityisesti jikeikoa tehdessä – ei ole tarkoitus voittaa kaveria vaan voittaa itsensä.

Lopuksi muistiinpanoja harjoitteista, joita tehtiin.

– jalkatyö selkeällä edistymisellä. erityisesti 2 eteen, 1 taakse -harjoite oli tehokas.

– semejalkatyö: otetaan kaksi pientä askelta kohti paria siten, että oma kärki ei mene parin nakayujia pidemmälle.

– keskustan hallinta: seme -> askel ja shinain kärki muneen. Vain yhden miekan pitäisi mahtua keskelle. Jos molemmat jäävät keskelle, on kamae vinossa.

– kun tehdään nopeaa jalkatyötä, pitää jo ensimmäisen askeleen olla nopea, ei siten että kiihdytetään löntystellen puoleen väliin salia.

– kirikaeshi sivuittain ja maailman ympäri

– kuminauhalla: 3 hengen muodossa kakarin ympärille laitetaan kuminauha, motodachi pitää kiinni keskeltä ja takaa, lyödään edessä olevan motodachin torjuntaan men ja kaksi pientä askelta taakse kamaehin.

– motodachikeiko – pitää hyökätä rohkeasti ja kaukaa. Ei saa kuitenkaan sekoittaa kakarikeikoon.

– uchikomi – äänen pitää jatkua koko harjoituksen ajan.