Close
Joululeiri-22, muistiinpanot, osa 1
Toni Niemelä (vas) ja Mikko Salonen (oik) näyttävät tachi ja kodachi kamaen erot ja yhtäläisyydet

Joululeiri-22, muistiinpanot, osa 1

Yleistä

Vuoden -22 joululeiri oli oikein antoisa kokemus ja vaikka väkeä ei ollut yhtä paljon kuin yleensä, niin saatiin hyvää opetusta ja vietyä tekemistä eteenpäin, isot kiitokset Mikko Saloselle ja Susanna Porevuolle! Alla omat muistiinpanot harjoituksista ja mitä niistä sain irti. Viikonlopun harjoitukset oli teemoitettu seuraavasti: perjantaina lyhyt lämmittely ja tervetuliaiskeiko, lauantai-aamuna kendokataa, iltapäivällä kehon ja miekan yhteispeliä sekä soveltavampaa harjoittelua bogut päällä, päättäen päivä mawarikeikoon. Sunnuntaina käytiin läpi kaeshi do:ta ja miten sitä soveltaa. Kaikkiaan hyvin etenevä setti josta jäi varmasti vietävää omiin treeneihin.

Katasetti

Lauantaiaamun harjoitukset alkoivat parin kanssa tehtävillä subureilla. Ensin tjoogeburit, siitä meniin, ja edelleen ”kirioroshi” meniin, eli miekat risteää leikatessa. Suburit tehtiin 10 ja 20 kappaleen seteissä. Subureiden jälkeen käytiin läpi myös wazaa: men-nuki-men hirakiashilla, sekä oikealle että vasemmalle, men-nuki-do, men-suriage-men ura ja omote, men-kaeshi-do. Erityisesti suriagesta ja kaeshi-dosta huomiona, että etäisyys ja parin liike pitää ottaa huomioon. Jos motodachi lähtee meniin läheltä, on kaeshi-do hankalampi tehdä.

Uusia kendokatoja!

Ennen siirtymistä varsinaiseen kendokataan tehtiin todella hauska ja haastava harjoitus. Edellisten tekniikoiden harjoittelun pohjalta tuli laatia ryhmissä oma uusi kendo kata, joka ilmentäisi niitä periaatteita ja tekniikoita, jotka omasta mielestä ovat olennaisia tai toimivia tai muuten merkityksellisiä. Ryhmiltä tuli 4 uutta kataa, jotka olivat:

  1. Men nuki do
  2. ai men hiki men
  3. ai men => kote kaeshi men hirakiashilla
  4. seme, seme kaeshi, men nuki men hirakiashilla

Omien katojen laatiminen ja esittäminen toi hyvin näkyviin katan pedagogisen toiminnan sekä näytti miten kerroksia kuorimalla katasta saa uutta irti. Omien katojen jälkeen siirryttiin varsinaisiin kendo katoihin. Ohessa omat pointit, jotka ehdin kirjaamaan ylös / ehdin painaa mieleen, katat numeroituna.

Pointit katoista

Tachi kata

  1. Shidachin väistön pitää olla just ennen osumaa. Samanlainen zanshinin jatkuminen kuin katassa olisi hyvä viedä keikoon – jatkuvuus on hyvä molemmissa.
  2. Uchidachin seme pitää olla uskottava – tosissaan pitää yrittää tehdä paikka kotelle. Huom! tämä ei tarkoita, että shidachin miekkaa painetaan sivuun. Seme tietty pitäisi näkyä jigeikossa.
  3. seme – seme kaeshi, suoraan sovellettavissa jigeikossa. Rytmi ja sen vaihdos tärkeää, oikea tahditus on 1 -2-123. Jos tekniikassa miekka lipsuu, niin ote miekasta puristaa todennäköisesti liikaa – pidettävä hyvä ote.
  4. Uchidachin huolehdittava etäisyydestä, tekniikan jälkeen uchidachin tuotava miekka ilman ylimääräisiä liikkeitä keskelle.
  5. Uchidachi lyö nimenomaan menin eteenpäin – ei painavaa lyöntiä alas. Ekaan pystyy suriagen tekemään, mutta raskaaseen lyöntiin toimii paremmin nuki. Suriage pitää jättää viime tinkaan.
  6. Uchidachin ja shidachin jännitteen pitää säilyä, ei voi vain lonnia. Tekniikassa huomioitava, ettei suriage jää liian pieneksi tai että miekan kärki karkaisi ulos keholinjasta. Jalkatyö haastava – suriage vasemmalle, leikkaus pieni terävä okuriashi eteenpäin, oikea jalka käy vasemman luona ennen askelta eteen.
  7. nuki-don ajoitus on debana. Do pitäisi olla perillä kun uchidachin kädet ovat menossa ylhäälle. Ohi mentäessä leikkaus jatkuu alaviistoon, kun vartalo kääntyy vasemmalle polvistuessa miekka suoristuu oikealle. Kun noustaan ylös, niin kolme ensimmäistä askelta selkeässä 1-2-3 rytmissä, loput vapaammin, tärkeää kiertää keskustaan takaisin.

Kodachi kata

  1. Hanmi kamae, eli pienempi maalitaulu. Jos vertaa normaalia chudania ja kodachin kanssa, vierekkäin seisten miekan kärjet samalla etäisyydellä, oikea käsi siis edempänä kuin pitkällä miekalla. Ajoitus erilainen kuin pitkän miekan katoissa, uchidachi ei pidä taukoa kun pääsee etäisyydelle. Ukenagashi tehdään eteenpäin
  2. Ukenagashi rintaa myöden ”nenää pyyhkien”, hirakiashin pitää mennä riittävän eteen, jotta otteen saa kiinni ilman ylimääräisiä askelia.
  3. 4 tekniikkaa – suriage, suriotoshi, surinayashi, surikomi. Suriage ottaa miekan kiinni; suriotoshi heittää sivuun. Tästä jää suki, oikea kylki auki. Surinayashissa tsuba menee omaa mahaa pitkin, ei liian pitkälle uchidachin miekkaa pitkin ( kärkeen jäätävä 1/3). Surikomissa lopuksi käännetään miekka pystyyn ja lukitaan habakilla (tsubadomella). Uchidachi yrittää paeta, shidachi pitää kiinni ja seuraa perästä.

Kirjoittelen loput muistiinpanot toivottavasti välipäivien mittaan. Virheet ja kuprut allekirjoittaneen. Mukana olleille toimitan soittolistan viikonlopun taltioinneista.

Muistiinpanot extra-treeneistä Henri Korkalaisen kanssa

18.-19.7. Henri Korkalainen 5. dan ohjasi seurassamme kolmet harjoitukset. Somessa olenkin jo jotain päivitellyt aiheesta, mutta pyrin kirjoittamaan tähän vähän jäsennellymmin omia muistiinpanoja treenien anneista. Vähän taustoja: Henrin kanssa olen kolistellut shinaita jo jonkin aikaa, aloittaen Lahdessa 2008/2009(?). Henri on enimmäkseen asunut ulkomailla, viimeiset vuodet Hollannissa Amsterdamissa, joten tuo vähän kansainvälistä väriä meidänkin treeneihin. Henri on myös käynyt meillä vieraisilla useampaan otteeseen, mutta parin vuoden koronatauko oli tietty välissä. Joka tapauksessa, kivaa oli ja harjoitukset olivat hyödyllisiä.

Kaikkiaan kolme kahden tunnin settiä, joista yksi oli varattu dan-porukalle pidettiin Joupin koululla 18.-19.7.2022. Treenien teemana oli tehokkuus: saada tekeminen tiiviiksi, teräväksi ja toimivaksi. Näitä asioita haettiin harjoittelemalla jalkatyötä, tutkimalla ja tunnustelemalla pienen lyönnin mekaniikkaa ja parin kanssa tehtävillä erilaisilla waza-harjoitteilla.

Jalkatyössä painotus oli painopisteen siirtämisessä. Sen sijaan, että tobikomissa pyrkisi vain heilauttamaan etujalkaa eteen, pitäisi saada koko keho liikkeelle, jotta fumikomi onnistuisi ja hikitsuke tapahtuisi terävästi. Harjoitteina käytettiin mm. tjoogeburia ayumiashina salia päästä päähän edeten, ottaen vähän normaalia pidempää, venyttävää askelta. Hikitsukea harjoiteltiin korostamalla vasemman jalan mukaan tuontia oikean ohi, jotta saatiin oikea tatsi jalkatyöhön. Jalkatyötä ja erityisesti sen yhteyttä eri lyöntien kanssa kompattiin harjoittelemalla meniä, kotea ja tsukia.

Pienen lyönnin mekaniikkaa tavattiin sellaisenaan että ison lyönnin kautta. Hyödyllinen harjoite Amsterdamin kendodojoilta oli parin kanssa siten, että motodachi pitää meniä käsissään ja kakari harjoittelee siihen lyöntiä. Tällä lailla saadaan helposti erotettua, osuvatko lyönnit menganeen (ritilään) vai menbutoniin (pääläen pehmusteeseen). Periaatteessa sekä isossa että pienessä menissä pitäisi olla sama soundi osuma, rapea pop. Valitettavasti en tajunnut nauhoittaa ääntä, mutta sen kyllä erottaa sitten kokeillessa. Juju, millä tuo saadaan on oikean käden käyttö. Kun heilautetaan miekkaa isossa lyönnissä, miekka nostetaan käsien kamaen säilyessä samana (riippuen välityksistä, kuinka laaja kaaren pitää olla) ja kun tuodaan lyöntiin, niin niveliä käytetään järjestyksessä olkapäät, kyynärpäät, ranteet ja sormet. Pienessä lyönnissä miekka tuodaan lyöntiin käymättä pään päällä, lopun pitäisi olla kuitenkin hyvin samanlainen – oikea nyrkki on lyötävän kohteen kurkun korkeudella ja lyönnin lopussa tenouchi tapahtuu työntämällä oikealla kädellä ja vetämällä vasemmalla. Vasemman käden peukalo käy miltei oikeassa käsivarressa kiinni. Havainnollistava esimerkki tavoiteltavasta asennosta oheisessa kuvakaappauksessa. Esimerkki men-tekniikasta: Kuvassa näkyy käsien ojennus lyönnin lopussa ja shinain taipuminen merkiksi terävyydestä (sae). Huom. jalan asento - oikea jalka on vielä tulossa alas fumikomiin

Parin kanssa tehtävissä harjoitteissa keskityttiin kolmeen perustekniikkaan ja muutamaan wazaan. Harjoittelimme parin kanssa kihon men, kote ja tsuki. Harjoitemuotona käytettiin seuraavaa, myöskin Amsterdamin tuliaisia. Kakari ja motodachi aloittavat yokote etäisyydeltä (kensenit koskettaa). Kakari tekee semen lyöntietäisyydelle ja pidetään n. 0,5 s. hetki ennen tekniikan suorittamista, esimerkiksi debana men. Samaa harjoitemallia käytettiin myös ojiwazan kanssa. Harjoite on samanoloinen kuin meillä suomalaisilla leireillä opittu seme kaeshi -harjoitus, mutta suoraviivaisempi vain. Menissä pyrittiin toteuttamaan jo harjoiteltuja asioita nyt elävään kohteeseen. Koteharjoitteessa kiinnitettiin huomiota jalkatyön suuntaan ja säpäkkyyteen. Koten lyöntimekaniikka on toisaalta vähän hankalampi kuin menin oma, mutta siinäkin pätee samat lainalaisuudet – vasen käsi tekee voiman, oikea ohjaa. Onnistuneen koteosuman jälkeen miekan kärjen pitäisi pompata kotebutonista räväkästi ja osuman pitäisi olla nopea ja terävä. Jalkatyössä oikea jalka menee kohti motodachin oikeaa ja vasen jalka tuodaan todella terävästi – ajatus on, että vasen polvi tulee oikean viereen. Erityisesti debana kotessa tulee huomata, että askeleen ei tarvitse olla kovin pitkä eteenpäin – motodachin liikkuminen vie tilan pieneksi.

Tsukin harjoittelussa oli useampi minulle tärkeä huomio. Ensimmäisenä etäisyys – harjoittelimme tsukia melko pitkältä etäisyydeltä. Tämä hyödyttää siksi, että kädet ojentuvat pistoon ja toisaalta vaikka pisto menisi ohi, ei miekan kärki käy yhtä syvällä kuin lähempää tehdessä. Tsukia pitää tehdä rohkeasti – oikealla otteella huti menneetkin pistot eivät ole iso ongelma. Piston ei tarvitse suuntautua kovin pitkälle kaverin niskan läpi vaan riittää, että miekan kärki käy kurkun puolivälissä. Erittäin olennainen osa on piston zanshin – heti piston jälkeen miekka tulee vetää pois! Kun miekka vedetään heti pois, ei huti menneet tai sen puoleen oikeaan osuneetkaan iskut aiheuta turhan paljon haavereita. Verrattuna meniin ja koteen, fumikomin funktio on hiukan erilainen. Menissä ja kotessa fumikomilla tehdään voimakas hikitsuke ja pyritään jatkamaan liikettä eteenpäin. Tsukissa fumikomi muistuttaa enemmän hikiwazan omaa – fumikomin tarkoitus on saada keho liikkumaan takaisin päin osuman jälkeen. Tämä osaltaan tehostaa miekan pois vetoa ja tekee tsukista turvallisemman harjoitella.

Ojiwaza osuudessa harjoiteltiin erilaisia suriage ja kaeshi wazoja. Kuten aina, ojiwazan harjoittelu vaatii, että motodachi tekee oman osuutensa kunnolla – jos eism. men on jäykin käsin tehty, ei siihen juurikaan voi suriagea harjoitella. Jos taas men on liian iso, ei harjoitteesta ole juuri hyötyä tositilanteita varten. Uutena minulle tuli tehokas kote kaeshi men waza, jossa kaeshi tehdään vain nostamalla oma miekka koten eteen ja siitä välittömästi vastaiskuna men. Erittäin helppo tekniikka, jota tulen mielelläni kokeilemaan. Ojiwazoja harjoiteltiin ylempänä mainitulla formaatilla, jossa kakarin semen jälkeen sekä kakari että motodachi pitävät pienen hetken, ennen kuin lähdetään tekniikkaan. Tuo pieni tauko ei oel tarkoitus pitää minään lepohetkenä vaan paineen keräämisenä. Hyödyllinen harjoitusmuoto!

Kiitokset vielä Henrille vierailuista, oli mukava keikota (liian pitkän) tauon jälkeen! Toivottavasti seuraava kerta on pian! Katsotaan, josko saataisiin porukka kasaan ja läksittäisiin vastavierailulle Hollantiin! NKR eli Hollannin kendoliitto järjestää jo muutaman viikonkuluttua seminaarin Nabeyama-sensein kanssa, joka tullee vähän äkkiä mutta ensi keväänä sitten Ijima Cuppiin, kenties!