Aloitin kendon, koska minun tarvitsi liikkua. Useamman vuoden elämä kiertävänä kauppamatkustajana ja päätetyöskentijänä johti siihen, että kärsin niskakivuista sekä koin hankaluuksia mahtua ratin ja penkin väliin. Minua järkevämmät ihmiset olisivat varmasti löytäneet jotain helpompaa ja hauskempaa kuntoilua, mutta kendossa minuun vetosivat myös siistit varusteet ja yhteys japanilaiseen kulttuuriin. Sitä paitsi, pikkupojasta lähtien käytännössä aina olin seurannut elokuvia pääosin miekkailukohtausten vuoksi, joten samuraimiekkailu tietty vei voiton Painonvartijoista aika selkeällä marginaalilla.
Parin ensimmäisen treenikerran jälkeen jouduin hiukan ravistelemaan ennakkokäsityksiäni lajista. Olin yllättänyt, kuinka vaativaa ja raskasta laji oli – toisaalta olin positiivisesti yllättänyt, että kaikki tuntuivat puuskuttavan yhtä lujaa kuin minä! Alussa olin pahasti hukassa mm. japanilaisten termien kanssa, mutta nopeasti omaksuin nämäkin. Tässä vaiheessa aloin jo huomaamaan, että vaikka kendo on suurimmalle osalle meistä ”vain” harrastus, niin harjoitteluun suhtaudutaan tosissaan – kun kaikki yrittävät yhdessä, tulee harjoituksista hauskemmat!
Syitä harjoittelun aloittamiseen on monia, mutta kendon varsinainen taika on siinä, mikä saa jatkamaan. Itselleni tärkeä tekijä oli huomata, että erityisesti Suomessa kendosalille ja harjoituksiin ovat tervetulleita kaikki yhteisiin sääntöihin sitoutuneet – iät, sukupuolet, asemat ovat merkityksettömiä. Kun harjoittelukertoja alkoi kertymään jo jonkin verran, aloin ymmärtämään, miksi kendo kirjoitetaan nimenomaan kanjilla 剣 eikä kanjilla 刀 – to eli katana. Ken tarkoittaa kaksiteräistä miekkaa – vastustaja olet sinä itse! Kun sparraat tai kisaat, pääasiallinen este voittamiselle nousee itsestä. Tällöin kendon tarkoitus kehittää harjoittajaansa alkoi ehkä toisella tavalla näkymään harjoittelussa.
Kendo alkaa ja loppuu rei:hin eli kunnioittavaan käytökseen. Mm. kisoissa tämä näkyy siinä, että saatuaan pisteen ei saa tuulettaa. Käytännön harjoittelussa tämä näkyy salietikettinä ja parille tehtävissä kumarruksissa. Kendoa ei voi tehdä yksin, aina tarvitsee parin! Hyvänä puolena salietiketissä on, että sen avulla pärjää missä tahansa kendo dojolla, joko meillä tai maailmalla. Kansainvälisestikin kendo on kohtuullisen yhtäläista kaikkialla, aina harjoitteista salikäytökseen. Tämä helpottaa mm. kansainvälisille leireille osallistumista.
Lopuksi, itse olen saanut kendo-yhteisöstä monia ystäviä – ihmisiä, joiden kanssa on aina ilo ristiä miekat! Tule sinäkin mukaan miekan tielle, näytökset ensi viikolla 15.8. Lyseolla klo 19:30 ja 11-15 Prismassa Hyllykalliolla, tuu morjestamaan!