Kategoria: kendo

  • Miksi kendo – 剣道 – miekan tie?

    Aloitin kendon, koska minun tarvitsi liikkua. Useamman vuoden elämä kiertävänä kauppamatkustajana ja päätetyöskentijänä johti siihen, että kärsin niskakivuista sekä koin hankaluuksia mahtua ratin ja penkin väliin. Minua järkevämmät ihmiset olisivat varmasti löytäneet jotain helpompaa ja hauskempaa kuntoilua, mutta kendossa minuun vetosivat myös siistit varusteet ja yhteys japanilaiseen kulttuuriin. Sitä paitsi, pikkupojasta lähtien käytännössä aina olin seurannut elokuvia pääosin miekkailukohtausten vuoksi, joten samuraimiekkailu tietty vei voiton Painonvartijoista aika selkeällä marginaalilla.

    Parin ensimmäisen treenikerran jälkeen jouduin hiukan ravistelemaan ennakkokäsityksiäni lajista. Olin yllättänyt, kuinka vaativaa ja raskasta laji oli – toisaalta olin positiivisesti yllättänyt, että kaikki tuntuivat puuskuttavan yhtä lujaa kuin minä! Alussa olin pahasti hukassa mm. japanilaisten termien kanssa, mutta nopeasti omaksuin nämäkin. Tässä vaiheessa aloin jo huomaamaan, että vaikka kendo on suurimmalle osalle meistä ”vain” harrastus, niin harjoitteluun suhtaudutaan tosissaan – kun kaikki yrittävät yhdessä, tulee harjoituksista hauskemmat!

    Syitä harjoittelun aloittamiseen on monia, mutta kendon varsinainen taika on siinä, mikä saa jatkamaan. Itselleni tärkeä tekijä oli huomata, että erityisesti Suomessa kendosalille ja harjoituksiin ovat tervetulleita kaikki yhteisiin sääntöihin sitoutuneet – iät, sukupuolet, asemat ovat merkityksettömiä. Kun harjoittelukertoja alkoi kertymään jo jonkin verran, aloin ymmärtämään, miksi kendo kirjoitetaan nimenomaan kanjilla 剣 eikä kanjilla 刀 – to eli katana. Ken tarkoittaa kaksiteräistä miekkaa – vastustaja olet sinä itse! Kun sparraat tai kisaat, pääasiallinen este voittamiselle nousee itsestä. Tällöin kendon tarkoitus kehittää harjoittajaansa alkoi ehkä toisella tavalla näkymään harjoittelussa.

    Kendo alkaa ja loppuu rei:hin eli kunnioittavaan käytökseen. Mm. kisoissa tämä näkyy siinä, että saatuaan pisteen ei saa tuulettaa. Käytännön harjoittelussa tämä näkyy salietikettinä ja parille tehtävissä kumarruksissa. Kendoa ei voi tehdä yksin, aina tarvitsee parin! Hyvänä puolena salietiketissä on, että sen avulla pärjää missä tahansa kendo dojolla, joko meillä tai maailmalla. Kansainvälisestikin kendo on kohtuullisen yhtäläista kaikkialla, aina harjoitteista salikäytökseen. Tämä helpottaa mm. kansainvälisille leireille osallistumista.

    Lopuksi, itse olen saanut kendo-yhteisöstä monia ystäviä – ihmisiä, joiden kanssa on aina ilo ristiä miekat! Tule sinäkin mukaan miekan tielle, näytökset ensi viikolla 15.8. Lyseolla klo 19:30 ja 11-15 Prismassa Hyllykalliolla, tuu morjestamaan!

  • Iaido

    Nykyaikaisen kendōn, japanilaisen miekkaurheilulajin, alkuperä on kenjutsussa ja iaijutsussa, sota- ja asetaidoissa, jotka kehittyivät erityisesti Japanin taistelevien valtioiden aikakaudella 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun. Näiden alkuperäisiä miekan käytön taitoja voi nykypäivänä harjoitella lajissa, jonka tavoite on vaihtunut vastustajan tappamisesta itsensä kehittämiseen:

    Iaidō

    居合道

    Tsune ni itte kyū ni awasu – valmiina kaikkiin haasteisiin

    Iaidōsta, toisin kuin monista muista nykyään harjoitettavista budō-lajeista, on yhä useita tyylisuuntia, jotka kukin harjoittelevat omalla tavallaan. Pääosa harjoittelusta tapahtuu yksilö tai parikatoina, eli ennalta määrättyinä liikesarjoina. Kokoava tekijä useimmissa on kuitenkin kata-suorituksen jako neljään osaan: miekan vetoon ja siihen liittyvään hyökkäävään tai puolustavaan tekniikkaan, eli nukitsukeen. Nukitsukesta siirrytään jatkoleikkauksiin ja muihin tekniikoihin, joita voidaan kutsua yleistermillä kiritsuke. Varsinaisten tekniikkojen jälkeen tapahtuu symbolinen veren ravistus miekan terästä eli chiburi ja miekan palauttamiseen huotraan , eli nōtō.

    Iaidōn harjoittelu perustuu, kuten yleisesti perinteisten tyylien harjoittelukin, ennaltamäärättyihin muotoihin, katoihin.. Katat toimivat opetustyökaluina, joiden tarkoitus on juurruttaa tyylin teknistä (miekan ja vartalon käyttö) ja periaatetasoista (ajoitus, strategia jne.) sisältöä harjoittelijaan. Usein muodot ovat yksin kuvitteellista vastustajaa vastaan tehtäviä, mutta monet koulukunnat sisältävät myös runsaasti parimuotoja. Tekniikoita on sekä istualtaan että seisaaltaan tehtäväksi, ja moniin erilaisiin skenaarioihin. Kendosta poiketen iaidossa vastustajia voi olla useampia kuin yksi.

    Iaidon harjoittelu aloitetaan yleensä Japanin kendoliiton ZNKR iaidō katoilla. Niiden luomiselle oli kaksi syytä. Ensinnäkin luoda kendokoille helposti omaksuttava harjoittelumuoto oikean miekan käyttöön, sillä kendokoiden katsottiin menettäneen kosketuksen lajin juurien kanssa ja unohtaneen harjoitteluvälineen kuvaavan oikeaa miekkaa. Toiseksi ZNKR-katat luotiin normistoksi, jota voitaisiin käyttää sekä kansallisesti että kansainvälisesti graduointeihin ja kilpailuun. Tavoitteena oli luoda yhtenäinen pohja, joka yhdistäisi perinteiset miekkakoulut eli ns. koryūt. ZNKR-katoja on yhteensä 12, joista ensimmäiset neljä alkavat istumaasennosta ja loput kahdeksan seisten.

    ZNKR-katat ovat erinomainen harjoitusmuoto, ja niille iaidokoille, jotka nauttivat kilpailemisesta, tärkeä harjoittelun osa-alue. Kuitenkin, kun iaidoka edistyy, harjoittelun pääpaino siirtyy yleensä laajempiin kokonaisuuksiin, jotka ovat vanhojen koulukuntien tekniikat, edellämainitut koryut. Suomen kendoliittoon kuuluvissa seuroissa harjoitellaan jonkin seuraavien kolmen koulun opeista – Muso Jikiden Eishin ryūta, jolla on noin 500 vuoden katkeamaton historia; Muso Shinden ryūta, opettajalinjaa, joka erkani edellisestä 1700-luvulla ja nimettiin omaksi koulukseen 1932; ja 1600-luvulla perustettua Suiō-ryū Iai Kenpōa.

    Iaidōa miekkalajina harjoitellaan kolmella katana-mallisella aseella. Aloittelijat käyttävät bokkenia tai bokutōa, puumiekkaa muovisen huotran kanssa. Hieman edistyneemmät harrastajat käyttävät iaitōa, joka eroa oikeasta, terävästä katanasata – shinkenistä – ainoastaan terän metalliseoksen ja valmistustavan osalta. Iaidōka, iaidon harrastaja, pukeutuu shitagihin (aluspaita), gihin (takki), iaido-obiin (miekkavyö) ja hakamaan (leveät japanilaiset housut). Harjoitusasun yleisin väri on musta.

    Tekstin laati: Richard Raurala, kirjoitusvirheet yms. julkaisijan

  • Kevätkokous 2018

    Hei!

    Seinäjoen kendoseura järjestää  vuosittaisen kevätkokouksensa treenien yhteydessä 29.7.2018 klo 14.00 alkaen. Tervetuloa mukaan!
    Aika: 29.7.2018 klo 14.00
    Paikka: Joupin koulu, Joupinkatu 6, 60100 Seinäjoki

    Kokouskutsu:
    https://drive.google.com/open?id=1-YLBp7h_diHlGDFl1pxVmrj8xb38rsDP

    Tase 31.12.2017

    Tulos 2017

    Toimintakertomus:
    https://drive.google.com/open?id=1FTbfF44-OzXPZO_Ia8d1z0wFsihwRQ6p

    Terveisin
    Joni Vuorenmaa
    puheenjohtaja
    Sei Shin Ken Kai