Sei Shin Ken Kai ry 誠心剣会 Kendo Seinäjoki

Kategoria: kendo

  • Nyt se alkaa! Kendon peruskurssi syksy 2018!

    Nyt se alkaa! Kendon peruskurssi syksy 2018!

    Koulut ovat alkaneet ja meidän salivuorot alkavat rullaamaan! Tällä viikolla on luvassa kendonäytös keskiviikkoiltana Lyseon yläasteella, yläsalissa kello 19:30 alkaen. Näytös kestää n. 20 minuuttia ja esittää tiivistetysti yhden harjoituksen kulun. Esityksen jälkeen voi jäädä vielä hakemaan tuntumaa harjoitteluun, sillä salivuoro jatkuu klo 21 asti. Lauantaina seuramme esittelee toimintaa Hyllykallion Prisman aulassa, joten sielläkin ehtii tutustumaan lajiin.

    Peruskurssin tavoite on saada n. parin kuun sisään opetettua alkeet lajista:

    – reiho eli käytöstavat ja salietiketti
    – verryttelyt ja lämmittelyt
    – ashisabaki eli liikkuminen
    – shinain käsittely: oikea ote, huolto
    – peruslyönnit ja suburit (lyönnit ilmaan, parin kanssa jne)
    – ki-ken-tai-icchi eli mieli, miekka, keho yhdessä
    – kirikaeshi-lyöntisarja

    Peruskurssin aikana pääsee myös kokeilemaan sparraamista (jigeiko) suojavarusteiden (bogu) kanssa, jotta päästään vapaamman soveltamisen makuun. Peruskurssin aikana myös tehdään kimppatilaus varusteista (lisäshinait, bokuto ja kodachi, hakama ja keikogi, bogu) ja harjoitellaan huoltoa ja käyttöä.

    Lajia pääsee kokeilemaan ilman sitoumuksia kerran tai kaksi – tuot vaan itsesi paikalle niin me huolehdimme lopusta. Jos kendokärpänen onnistuu puraisemaan, niin sitten ostamaan itsellesi oma shinai (bambumiekka [ebogu, meijin])  ja tietty peruskurssi seuran verkkokaupasta! Peruskurssin hinnalla saa treenata vuoden loppuun asti! Huomaathan, että jos olet opiskelija (tai eläkeläinen, työtön, jne), käyttämällä ale-koodia STUDENT saat 10€ hinnasta pois! Junioriksi lasketaan peruskoululaiset, jotka pääsevät harjoittelemaan 50 € hinnalla. Kurssimaksut sisältävät jäsenyyden Seinäjoen kendoseura Sei Shin Ken Kai ry:ssä vuoden loppuun, sekä Suomen Kendoseurojen Keskusliitto Ry:n järjestämän vakuutuksen ja jäsenyyden liitossa.

    Edellisessä blogauksessa käsittelin syitä, miksi minä henkilökohtaisesti olen jatkanut kendoa. Peruskurssia harkitessa monelle saattaa tulla mieleen vastalauseita, joiden vuoksi aloitus ei sovi. Muutama oma suosikkini ja vastaväitteeni:

    – ei ehdi: totta, aika hektistä tämä perheellisen elämä on, mutta säännöllisyys voittaa pitkässä juoksussa. Kerran viikossa -tahdilla etenee ihan kohtuullisesti
    – ei pysty, kunto loppuu jne: tämä on itse asiassa hyvä asia! Kendo, jos mikä, yrittää voittaa materian mielellä (mind over matter). Paras tapa harjoitella tätä on tehdä omien rajojen yli. Jos esim. kunto on heikohko, tulee tuo raja nopeasti vastaan, jolloin sen voi puhkaistakin! Ja kun sen yli ja ohi menee, rajat kasvavat => edistyminen nopeutuu!
    – ei osaa: juuri sen vuoksi harjoitellaan! kendossa ainut vertailukohde olet sinä itse – tänään teen (edes vähän) paremmin kuin eilen, tai ainakin yritän. Tuo piisaa ja tuo on kaikilla lautasellaan – kendossa ei levätä laakereillaan
    – kuitenkin sattuu kauheasti: ei satu, eikä pidä sattua! Kendossa tulee kylkiin mustelmia ja ajan kanssa oikea ranne voi lievästi rustoutua, mutta nuokin johtuvat väärästä tekniikasta tai ohi osuneesta lyönnistä. Tietystki, kuten kaikessa, jos kompuroidaan voi sattua ja tapahtua, mutta se on harvinaista. On tärkeää huolehtia itse, että lämmittelee kunnolla, jotta voi harjoitella ehjin nivelin.

    Tulehan kokeilemaan! Kysymyksiä voi esittää joko näytöksessä, meilaamalla info@kendoseinajoki.fi tai laittamalla Facebookissa viestiä, toki voi joko soittaa minulle 040 482 7939 tai puheenjohtaja Joni Vuorenmaalle puh 040 516 2168

     

  • Miksi kendo – 剣道 – miekan tie?

    Aloitin kendon, koska minun tarvitsi liikkua. Useamman vuoden elämä kiertävänä kauppamatkustajana ja päätetyöskentijänä johti siihen, että kärsin niskakivuista sekä koin hankaluuksia mahtua ratin ja penkin väliin. Minua järkevämmät ihmiset olisivat varmasti löytäneet jotain helpompaa ja hauskempaa kuntoilua, mutta kendossa minuun vetosivat myös siistit varusteet ja yhteys japanilaiseen kulttuuriin. Sitä paitsi, pikkupojasta lähtien käytännössä aina olin seurannut elokuvia pääosin miekkailukohtausten vuoksi, joten samuraimiekkailu tietty vei voiton Painonvartijoista aika selkeällä marginaalilla.

    Parin ensimmäisen treenikerran jälkeen jouduin hiukan ravistelemaan ennakkokäsityksiäni lajista. Olin yllättänyt, kuinka vaativaa ja raskasta laji oli – toisaalta olin positiivisesti yllättänyt, että kaikki tuntuivat puuskuttavan yhtä lujaa kuin minä! Alussa olin pahasti hukassa mm. japanilaisten termien kanssa, mutta nopeasti omaksuin nämäkin. Tässä vaiheessa aloin jo huomaamaan, että vaikka kendo on suurimmalle osalle meistä ”vain” harrastus, niin harjoitteluun suhtaudutaan tosissaan – kun kaikki yrittävät yhdessä, tulee harjoituksista hauskemmat!

    Syitä harjoittelun aloittamiseen on monia, mutta kendon varsinainen taika on siinä, mikä saa jatkamaan. Itselleni tärkeä tekijä oli huomata, että erityisesti Suomessa kendosalille ja harjoituksiin ovat tervetulleita kaikki yhteisiin sääntöihin sitoutuneet – iät, sukupuolet, asemat ovat merkityksettömiä. Kun harjoittelukertoja alkoi kertymään jo jonkin verran, aloin ymmärtämään, miksi kendo kirjoitetaan nimenomaan kanjilla 剣 eikä kanjilla 刀 – to eli katana. Ken tarkoittaa kaksiteräistä miekkaa – vastustaja olet sinä itse! Kun sparraat tai kisaat, pääasiallinen este voittamiselle nousee itsestä. Tällöin kendon tarkoitus kehittää harjoittajaansa alkoi ehkä toisella tavalla näkymään harjoittelussa.

    Kendo alkaa ja loppuu rei:hin eli kunnioittavaan käytökseen. Mm. kisoissa tämä näkyy siinä, että saatuaan pisteen ei saa tuulettaa. Käytännön harjoittelussa tämä näkyy salietikettinä ja parille tehtävissä kumarruksissa. Kendoa ei voi tehdä yksin, aina tarvitsee parin! Hyvänä puolena salietiketissä on, että sen avulla pärjää missä tahansa kendo dojolla, joko meillä tai maailmalla. Kansainvälisestikin kendo on kohtuullisen yhtäläista kaikkialla, aina harjoitteista salikäytökseen. Tämä helpottaa mm. kansainvälisille leireille osallistumista.

    Lopuksi, itse olen saanut kendo-yhteisöstä monia ystäviä – ihmisiä, joiden kanssa on aina ilo ristiä miekat! Tule sinäkin mukaan miekan tielle, näytökset ensi viikolla 15.8. Lyseolla klo 19:30 ja 11-15 Prismassa Hyllykalliolla, tuu morjestamaan!

  • Iaido

    Nykyaikaisen kendōn, japanilaisen miekkaurheilulajin, alkuperä on kenjutsussa ja iaijutsussa, sota- ja asetaidoissa, jotka kehittyivät erityisesti Japanin taistelevien valtioiden aikakaudella 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun. Näiden alkuperäisiä miekan käytön taitoja voi nykypäivänä harjoitella lajissa, jonka tavoite on vaihtunut vastustajan tappamisesta itsensä kehittämiseen:

    Iaidō

    居合道

    Tsune ni itte kyū ni awasu – valmiina kaikkiin haasteisiin

    Iaidōsta, toisin kuin monista muista nykyään harjoitettavista budō-lajeista, on yhä useita tyylisuuntia, jotka kukin harjoittelevat omalla tavallaan. Pääosa harjoittelusta tapahtuu yksilö tai parikatoina, eli ennalta määrättyinä liikesarjoina. Kokoava tekijä useimmissa on kuitenkin kata-suorituksen jako neljään osaan: miekan vetoon ja siihen liittyvään hyökkäävään tai puolustavaan tekniikkaan, eli nukitsukeen. Nukitsukesta siirrytään jatkoleikkauksiin ja muihin tekniikoihin, joita voidaan kutsua yleistermillä kiritsuke. Varsinaisten tekniikkojen jälkeen tapahtuu symbolinen veren ravistus miekan terästä eli chiburi ja miekan palauttamiseen huotraan , eli nōtō.

    Iaidōn harjoittelu perustuu, kuten yleisesti perinteisten tyylien harjoittelukin, ennaltamäärättyihin muotoihin, katoihin.. Katat toimivat opetustyökaluina, joiden tarkoitus on juurruttaa tyylin teknistä (miekan ja vartalon käyttö) ja periaatetasoista (ajoitus, strategia jne.) sisältöä harjoittelijaan. Usein muodot ovat yksin kuvitteellista vastustajaa vastaan tehtäviä, mutta monet koulukunnat sisältävät myös runsaasti parimuotoja. Tekniikoita on sekä istualtaan että seisaaltaan tehtäväksi, ja moniin erilaisiin skenaarioihin. Kendosta poiketen iaidossa vastustajia voi olla useampia kuin yksi.

    Iaidon harjoittelu aloitetaan yleensä Japanin kendoliiton ZNKR iaidō katoilla. Niiden luomiselle oli kaksi syytä. Ensinnäkin luoda kendokoille helposti omaksuttava harjoittelumuoto oikean miekan käyttöön, sillä kendokoiden katsottiin menettäneen kosketuksen lajin juurien kanssa ja unohtaneen harjoitteluvälineen kuvaavan oikeaa miekkaa. Toiseksi ZNKR-katat luotiin normistoksi, jota voitaisiin käyttää sekä kansallisesti että kansainvälisesti graduointeihin ja kilpailuun. Tavoitteena oli luoda yhtenäinen pohja, joka yhdistäisi perinteiset miekkakoulut eli ns. koryūt. ZNKR-katoja on yhteensä 12, joista ensimmäiset neljä alkavat istumaasennosta ja loput kahdeksan seisten.

    ZNKR-katat ovat erinomainen harjoitusmuoto, ja niille iaidokoille, jotka nauttivat kilpailemisesta, tärkeä harjoittelun osa-alue. Kuitenkin, kun iaidoka edistyy, harjoittelun pääpaino siirtyy yleensä laajempiin kokonaisuuksiin, jotka ovat vanhojen koulukuntien tekniikat, edellämainitut koryut. Suomen kendoliittoon kuuluvissa seuroissa harjoitellaan jonkin seuraavien kolmen koulun opeista – Muso Jikiden Eishin ryūta, jolla on noin 500 vuoden katkeamaton historia; Muso Shinden ryūta, opettajalinjaa, joka erkani edellisestä 1700-luvulla ja nimettiin omaksi koulukseen 1932; ja 1600-luvulla perustettua Suiō-ryū Iai Kenpōa.

    Iaidōa miekkalajina harjoitellaan kolmella katana-mallisella aseella. Aloittelijat käyttävät bokkenia tai bokutōa, puumiekkaa muovisen huotran kanssa. Hieman edistyneemmät harrastajat käyttävät iaitōa, joka eroa oikeasta, terävästä katanasata – shinkenistä – ainoastaan terän metalliseoksen ja valmistustavan osalta. Iaidōka, iaidon harrastaja, pukeutuu shitagihin (aluspaita), gihin (takki), iaido-obiin (miekkavyö) ja hakamaan (leveät japanilaiset housut). Harjoitusasun yleisin väri on musta.

    Tekstin laati: Richard Raurala, kirjoitusvirheet yms. julkaisijan