Vierailimme Porin kendoseura Dai Kuma Ken Kain dojolla lauantaina 5.3. Erinomaisissa puitteissa innostavaa ohjausta antoivat Kari Ruuhilahti ja Pertti Kyläniemi ja apuna toimivat myös Ari Kyläniemi ja Jari Hakulinen. Suuri kiitos meiltä, päivän harjoitukset tekivät terää kaikille ja saimme paljon kotiiin viemisiä omiin harjoituksiimme.

Alussa kävimme läpi Poridojon salietiketin ja erityispiirteet. Samassa yhteydessä teroitettiin, että hyvin puetut varusteet (ehjät, solmut vaaterissa) ovat sekä turvallisia että myös viestivät opettajille ja kanssa harjoittelijoille, että ollaan tosissaan kiinnostuneita. Erityisesti leireillä tulee huomata tämä jonottaessa senseille – ei aleta juoruilemaan jonossa, ei näytetä kyllästyneeltä ja kun päästään tekemään, niin tehdään täysillä. Muistetaan myös huolehtia kaverista ja kannustetaan!

Harjoituksissa pureuduimme jalkatyön tärkeyteen ja hienouksiin. Käytimme apuna kuminauhoja, joiden tarkoituksena oli auttaa voiman tuoton keskittämistä lantioon ja myös opettaa kontrollia taaksepäin mentäessä. Kun liikutaan taakse, ei saa astua vasemmalla jalalla vaan työntää oikealla – vasen jalka ei taivu polvesta.

Ote miekasta tulee olla sellainen, että kahvan pohja on vasemman nyrkin sisässä, vasen ranne on suorana kun katsotaan kämmenen alareunaa suhteessa kyynärvarteen, ja vasen käsi on riittävän alhaalla, selkeästi oman navan alapuolella. Ote ei saa muuttua kun miekkaa heilutetaan / miekalla leikataan. Lyönnin loppuun tulee käsien ojennus, jotta miekan kärki on eteenpäin – jos ei ojenna ranteista, jää lyönti kesken ja etäisyys ei riitä.

Katse on olennainen osa kendoa. On tärkeää, että havainnoi laajasti, kiinnittymättä vain yhteen detaljiin. Tätä harjoiteltiin pareittan siten, että toinen piti hernepussia juuri silmien yläpuolella, parit katsoivat toisiaan ja toinen piti kädet selkänsä takana. Kun mieli on tyhjänä, pari päästää hernepussin irti ja toisen pitäisi ottaa se kiinni. Tähän samaan tapaan katsoa perustuu myös harjoittelu parin  kanssa ja esim. vastatekniikoiden ja debanan onnistunut ajoitus otteluissa.

Kirikaeshia tehtiin usealla eri tavalla. Ensimmäiseksi harjoiteltiin progressiota kirikaeshin avulla ja opimme että kirikaeshin pitää olla:

1. isoa

2. voimakasta

3. nopeaa

4. kevyttä

Ensin pitää tehdä isosti, jotta voi tehdä voimalla. Kun nämä menee, saadaan vauhtia ja lopuksi tekemisestä tulee kevyttä. Mutta ei voida aloittaa kevyestä. Silloin ei päästä voimakkaaseen tekemiseen.

Ylipäätään on tärkeää muistaa, että kendo on enemmän kuin rottingin heilutusta – sen pitää olla kaunista. Tämän vuoksi tehdään isoa, tämän vuoksi lyödään kaukaa ja siksi aina annetaan 120% tekemiseen. Kehitystä tapahtuu vain siinä tapauksessa, että tehdään yli – epäonnistuminen on oppimisen edellytys. Tämä tulee muistaa erityisesti jikeikoa tehdessä – ei ole tarkoitus voittaa kaveria vaan voittaa itsensä.

Lopuksi muistiinpanoja harjoitteista, joita tehtiin.

– jalkatyö selkeällä edistymisellä. erityisesti 2 eteen, 1 taakse -harjoite oli tehokas.

– semejalkatyö: otetaan kaksi pientä askelta kohti paria siten, että oma kärki ei mene parin nakayujia pidemmälle.

– keskustan hallinta: seme -> askel ja shinain kärki muneen. Vain yhden miekan pitäisi mahtua keskelle. Jos molemmat jäävät keskelle, on kamae vinossa.

– kun tehdään nopeaa jalkatyötä, pitää jo ensimmäisen askeleen olla nopea, ei siten että kiihdytetään löntystellen puoleen väliin salia.

– kirikaeshi sivuittain ja maailman ympäri

– kuminauhalla: 3 hengen muodossa kakarin ympärille laitetaan kuminauha, motodachi pitää kiinni keskeltä ja takaa, lyödään edessä olevan motodachin torjuntaan men ja kaksi pientä askelta taakse kamaehin.

– motodachikeiko – pitää hyökätä rohkeasti ja kaukaa. Ei saa kuitenkaan sekoittaa kakarikeikoon.

– uchikomi – äänen pitää jatkua koko harjoituksen ajan.