Tässä jutussa erittäin lyhyt tiivistys, mitä olemme harjoitelleet näin peruskurssin alussa. Kendo on siitä hauska laji, että vaikka yksinkertaisuutensa puolesta n. 20 minuutissa on aika hyvin näytettävissä lajin ydin, vaatii sisällön omaksuminen paljon toistoja. Että vaikka meillä on vain neljä kohdetta (men, kote, do ja tsuki) ja kymmenen liikesarjaa, sovellettujen tekniikoidenkin määrä jäänee n. 40 erilliseen, niin on siinä tietty asiaakin.
Kendo alkaa reistä
Rei tarkoittaa tässä. yhteydessä kunnioitusta. Tämä näkyy kaikessa kendotoiminnassa. Helpot, ulkoiset esimerkit tästä ovat esimerkiksi kumarrus kun astutaan saliin (30 astetta, salin opettajapuolelle kumartaen) ja tietty parille kumartaessa kanssa (15 astetta, katse pariin). Mutta rei, kunnioitus, näkyy ensisijaisesti siinä, että kendon pitää olla ensisijaisesti turvallista ja jos vielä treenit on hauskoja, niin sitten kendoa oppii treenejen aikana. Jos ei ole turvallista, ei voi harjoitella, ja jos ei ole hauskaa, niin eipä sitä kukaan jaksa jumpatakaan.
Esimerkiksi seuraavat ovat ensisijaisesti turvallisuusasioita – kun ohjataan, kuunnellaan tarkkaavaisesti eikä puhuta päälle. Kun vaihdetaan harjoitusparia, ei kuljeta muodon läpi. Salissa ei juoda, kamat eivät ole levällään miten sattuu vaan siististi seinän vieressä, etteivät vahingossa joudu harjoittelijoiden jalkojen alle ja näin aiheuta kompastumisia. Kamat ylipäätään pitää olla ehjiä ja puhtaita. Jos takissa on reikä, paikkaa se. Jos shinai tikuttaa, hio kohta pois, jne. Kaikki nämä ja muutkin kohteet opitaan ja sanoitetaan treeneissä ja ajan kanssa muuttuvat sitten rutiineiksi.
Katse, jalat, asenne, tekniikka – Ichi Gan, Ni Soku, San Tan, Shi Riki
Jotta voi tehdä kendoa, tarvitsee havannoida – silmät auki! Mutta on myös tärkeää tietää, mitä katsotaan. Kaverin shinain tuijotus ei auta; on olennaisempaa katsoa koko kaveria, jotta voi nähdä milloin kaveri lähtee, miten se reagoi jne.
Jos nyt sitten näkee paikan ja hyökkää, niin jalkojen pitää toimia! Tarkoittaa sitä, että jalkojen kamae eli asento oikein, niin että jalkaterät ovat saman suuntaiset ja osoittavat eteen ei sivuille. Lisäksi asento tulisi olla sellainen, että kun lähtee liikkeelle, apuaskelia ei tarvita.
Kun on päättänyt hyökätä, pitää mennä päätyyn asti – ei saa arpoa, ei saa enää epäröidä. Varsinkin bogun kanssa alkuun kokeneempien kanssa kolisee omissa – mutta tuota ei saa pelätä, vaan ottaa ilolla vastaan.
Jos edellä mainitut kolme asiaa ovat kunnossa, niin sitten hyökkäys / tekniikka voikin onnistua. Mutta jos jokin aiemmista prakaa, ei hyvällä tekniikalla tai taitavuudella juuri ole virkaa.
