Avainsana: peruskurssi

  • Kertausta peruskurssin ensimmäisistä treeneistä

    Tässä jutussa erittäin lyhyt tiivistys, mitä olemme harjoitelleet näin peruskurssin alussa. Kendo on siitä hauska laji, että vaikka yksinkertaisuutensa puolesta n. 20 minuutissa on aika hyvin näytettävissä lajin ydin, vaatii sisällön omaksuminen paljon toistoja. Että vaikka meillä on vain neljä kohdetta (men, kote, do ja tsuki) ja kymmenen liikesarjaa, sovellettujen tekniikoidenkin määrä jäänee n. 40 erilliseen, niin on siinä tietty asiaakin.

    Kendo alkaa reistä

    Rei tarkoittaa tässä. yhteydessä kunnioitusta. Tämä näkyy kaikessa kendotoiminnassa. Helpot, ulkoiset esimerkit tästä ovat esimerkiksi kumarrus kun astutaan saliin (30 astetta, salin opettajapuolelle kumartaen) ja tietty parille kumartaessa kanssa (15 astetta, katse pariin). Mutta rei, kunnioitus, näkyy ensisijaisesti siinä, että kendon pitää olla ensisijaisesti turvallista ja jos vielä treenit on hauskoja, niin sitten kendoa oppii treenejen aikana. Jos ei ole turvallista, ei voi harjoitella, ja jos ei ole hauskaa, niin eipä sitä kukaan jaksa jumpatakaan.

    Esimerkiksi seuraavat ovat ensisijaisesti turvallisuusasioita – kun ohjataan, kuunnellaan tarkkaavaisesti eikä puhuta päälle. Kun vaihdetaan harjoitusparia, ei kuljeta muodon läpi. Salissa ei juoda, kamat eivät ole levällään miten sattuu vaan siististi seinän vieressä, etteivät vahingossa joudu harjoittelijoiden jalkojen alle ja näin aiheuta kompastumisia. Kamat ylipäätään pitää olla ehjiä ja puhtaita. Jos takissa on reikä, paikkaa se. Jos shinai tikuttaa, hio kohta pois, jne. Kaikki nämä ja muutkin kohteet opitaan ja sanoitetaan treeneissä ja ajan kanssa muuttuvat sitten rutiineiksi.

    Katse, jalat, asenne, tekniikka – Ichi Gan, Ni Soku, San Tan, Shi Riki

    Jotta voi tehdä kendoa, tarvitsee havannoida – silmät auki! Mutta on myös tärkeää tietää, mitä katsotaan. Kaverin shinain tuijotus ei auta; on olennaisempaa katsoa koko kaveria, jotta voi nähdä milloin kaveri lähtee, miten se reagoi jne.

    Jos nyt sitten näkee paikan ja hyökkää, niin jalkojen pitää toimia! Tarkoittaa sitä, että jalkojen kamae eli asento oikein, niin että jalkaterät ovat saman suuntaiset ja osoittavat eteen ei sivuille. Lisäksi asento tulisi olla sellainen, että kun lähtee liikkeelle, apuaskelia ei tarvita.

    Kun on päättänyt hyökätä, pitää mennä päätyyn asti – ei saa arpoa, ei saa enää epäröidä. Varsinkin bogun kanssa alkuun kokeneempien kanssa kolisee omissa – mutta tuota ei saa pelätä, vaan ottaa ilolla vastaan.

    Jos edellä mainitut kolme asiaa ovat kunnossa, niin sitten hyökkäys / tekniikka voikin onnistua. Mutta jos jokin aiemmista prakaa, ei hyvällä tekniikalla tai taitavuudella juuri ole virkaa.

    Fediverse -reaktiot
  • Aloita kendo – tai iaido – tai molemmat!

    Näytös pidetty, joten lyhyt kertaus miten pääset mukaan. Kendon peruskurssi pyörii tiistaisin ja torstaisin 18-19 Joupin koululla. Jos haluat kokeilla lajia, niin se ei maksa muuta kuin aikasi. Varusteeksi verkkarit ja t-paita, vesipullo, kendoa tehdään paljain jaloin – bambumiekkaa eli shinaita saa lainaan seuralta alkuun!

    Jos taas iaido kiinnostaa, niin treenit on keskiviikkoisin 17.30-19.00 ja sunnuntaisin 15.30-17.00 Joupin koululla. Varustuksen osalta sama pätee kuin kendoonkin, eli kokeilua varten ei tarvitse hankkia mitään erikoisvälineitä.

    Jokerina meillä voi tehdä vaikka molempia! Tervetuloa!

  • 2026 käynnistetty, 2026 suburia tehty

    7.1. oli kauden ensimmäiset kendotreenit Seinäjoella, jonka kunniaksi tehtiin 2026 suburia porukalla pidemmissä ja lyhyemmissä pätkissä. Hattua päästä koko porukalle, hienoa sinniä oli aistittavissa, vaikka laskun pitäminen oli vähän haastavaa. Pitkät toistosarjat ovat melko perinteinen tapa opettaa kendoa – ajatus on, että kun tekee riittävän määrän vaikkapa men-subureita, niin riittävän väsyneenä men-lyönnin on pakko tulla rennosti ja pakottamatta => oikein, koska ei enää pysty jäkittämään. Toki, vielä enemmän näistä toistoista saa irti, jos huolehtii perusasioista _jokaiseen_ toistoon: jalat suoraan, vasen kantapää irti, vasen kämmen kiinni kahvassa, miekan heilautus aina pään yläpuolelta, miekan kärjen vauhti kiihtyy loppuun, ryhdikäs kiai. Mutta kun oikein tosissaan tekee, niin jo 10 toistoa pitäisi aiheuttaa sykkeen nousemista.

    3.1. käytiin vierailemassa Porin kendoseuran luona. Porilaisten tilat on todella hienot, heillä on perinteisellä japanilaisella tavalla jousitettu lankkulattia heidän omassa dojossaan, joka antaa erinomaiset puitteet kendon tekemiselle. Päivä oli pitkä ja otti niin sanotusti mehut pois, mutta oli toisaalta antoisa päivä. Omaan projektiini suorittaa 5. dan tuli samoja eväitä mitä saatiin jo meidän omalta joululeiriltä, mutta tuolla järjestetyissä harjoitusgraduissa meni kyllä vielä pahemmaksi möhlinnäksi kuin edellisellä oikealla yrittämällä. Saas nähdä – alunperin ajattelin, että jos viidellä yrityksellä saisi vitosen suoritettua, mutta nyt pitänee laittaa tavoite, että sen saa suoritettua ennen kuin täyttää 55 vuotta – eli kymmenen vuoden sisään. Joka tapauksessa kiitokset Kari Ruuhilahti kyoshi 7. dan ja Henri Korkalainen 6. dan ohjauksesta sekä tietty koko treeniporukka hienosta päivästä!

    Yksi pieni detalji muistiin jalkatyöstä. Poridojossa kuulee todella hienosti, jos jalkatyö on kunnossa – fumikomi pamahtaa ihan omalla taajuudellaan ja kun tuolla kuulosteli ihmisten fumikomeja, huomasi selkeät erot. Oman fumikomin sai paranemaan sillä, että muistaa ponnistaa vasemmalla jalalla koko suorituksen ajan. Jos ponnistuksen lopettaa liian aikaisin, tulee askeleesta pelkkä loikka eikä painopiste varsinaisesti siirry eteenpäin => liike ei jatku eikä fumikomi kuulosta oikealle.

    Tästä on hyvä aloittaa kendovuosi 2026. Muutamia täkyjä alkuvuoteen: