Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 5.10.2025 perinteisellä Helsingin syysleirillä pääsin ensimmäistä kertaa yrittämään 5. danin graduointia. Nyt jos ihan rehellisiä ollaan, niin munille meni ja vaikka kuinka katsoo videota uudestaan ja uudestaan, on hankala kaivaa juurikaan onnistumisia mutta sitäkin enemmän puhtaita mokia. Heti ensimmäisessä iskujen vaihdossa 503 näytti minulle (504), kumpi alkaa ottelua viemään. Vaikka seuraavassa iskujen vaihdossa sain menin perille, yllätyin, ja menin sitten typerehtimään zanshinin täysin. Loput jitsugista meni sitten puhtaasti reaktiivisesti. Syitä on monia, joillakin enemmän merkitystä, joillakin vähemmän, osaan pystyy jopa vaikuttamaan. On kiusallista katsoa itseään, kun lepuuttaa kantapäätään maassa. Jos kamae ei ole kunnossa, ei voi tehdä semeä, ja jos ei ole semeä, ei ole oyoa.
Seuraava jitsugi ei mene yhtään paremmin. Se vähäkin itsevarmuus mikä oli vielä ennen ensimmäistä jitsugia oli hävinnyt typerehtimisen takia tuuleen ja tekemisestä huomaa, että yritin ajatella kun olisi pitänyt antaa soittaa. Mutta tuohon ei enää paukut piisannut. Jo ensimmäinen tilanne näyttää tilanteen karmeuden, enkä oikein saa itseäni enää vauhtiin. Edelleen tekeminen on äärimmäisen reaktiivista eikä minun yritykset semeen ihan hirveästi tehneet vaikutusta – ja syystä!
Verrattuna siihen, kun menin sössimään 4. danin yritykset kahteen kertaan, niin nyt ei tunnu läheskään niin pahalta. Tiesin jo mennessä, että vaatii ns. hyvän päivän, että menee ykkösellä sisään – 5.10. ei todellakaan se ollut. Tein sen, mihin pystyin, se ei ollut (lähellekään) tarpeeksi, mutta sitä se on. Seuraava mahdollisuus 5. danin graduun olisi jo 17.-19.10. Tukholmassa ja esimerkiksi tekemiseen saisi varmasti sisältöä Mika Kankaisen ja Henri Korkalaisen leirillä 24.-26.10. Joka tapauksessa minun hupiluvat hupenee meidän omaan leiriin marraskuussa, jossa ohjaamassa Mikko Salonen ja Susanna Porevuo Helsinki KKTI:stä, joten siellä pitää yrittää näyttää, onko saanut korjattua tekemistä.
Seuraava todennäköinen mahdollisuus graduoida on Brysselissä vuosittaisen tuomariseminaarin yhteydessä. Pitää seurata EKF:n kalenteria ja tutkia mahdollisuuksia. Mieluiten tekisi tietty Suomessa gradun, koska just näiden tyyppien kanssa on tehty ja harrastettu tässä mennävuodet – vaikka arviointikriteerit tietty samat on paikasta ja raadista riippumatta. Joka tapauksessa godan gradut on harvinaista herkkua, joten ennen seuraavia Suomi-graduja tullee mahdollisuuksia, joihin pitänee osallistua.
No niin, leuka rintaan ja tsukia vastaan! Onnittelut gradunsa menestyksellä läpäisseille, ganbatte meille jotka jättivät vielä toivomisen varaan ja tietty iso kiitos järjestäjille FKA:lle ja KKTI:lle erinomaisesta leiristä!
