Alkeiskurssilla käytyä asiaa + linkit shinain huoltoon

Viime treeneissä käytiin läpi shinain kasaus ja huolto, maanantaina 30.9. tehdään sama setti uusiksi! Muistin virkistykseksi ohessa pari linkkiä ohjeisiin, suomeksi (kendoshop.fi) ja englanniksi (Halifax Kendo Club). Muistakaa pitää shinaistanne huolta – ehjä, oikein koottu shinai on harjoittelussa välttämätön! Jos shinai tikuttaa, tai se on huonosti kasattu, sillä ei saa harjoitella!

Tähän mennessä alkeiskurssilla on käyty salietikettiä, liikkumista, kamaeta ja men-lyöntiä läpi. Muutama huomio näistä:

Rei = kunnioitus = salietiketti
 Kumarrukset parille kertovat siitä, että harjoitukseen suhtaudutaan tosissaan – kendo on hauskaa, kun sitä tehdään tosissaan! Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä tosikkomaisesti, sillä se taasen on tylsää. Vaikka kumarrukset, aloituskatat ja japaninkieliset termit saattavat tuntua tauhkalle, on niiden harjoittelussa ja toistamisessa järkisyy: sailetiketti ja käytännöt ovat samat läpi Suomen ja muunkin maailman, joka mahdollistaa enemmän aikaa harjoittelulle silloin kun meillä on esim. vieraileva japanilainen opettaja käymässä.

Kamae, liikkuminen ja men-lyönti.

Kun osaa seistä oikein eli ottaa hyvän kamaen, on mahdollista liikkua oikein ja tehokkaasti. Tämä mahdollistaa sen, että men-lyönti (lyönti päähän) onnistuu. Jos kamaessa on ongelma, ei voi liikkua oikein eikä myöskään suorittaa men-lyöntiä (tai muitakaan tekniikoita). Hyvän kamaen piirteitä: painon jakauma 70/30 vasen/oikea, vasemman jalan varpaat oikean jalan kantapään takana, jalat hartioiden leveydellä toisistaan suoraan eteenpäin. Paino on päkiöillä ja vasen kantapää 2-3 cm ilmassa, oikean kantapään alle mahtuu liu’uttamaan paperiarkin. Vasemman polven takana tuntuu jännitys, joka kytkeytyy lantioon: lantio on kierretty hiukan eteen. Vasen jalka on miltei suora, oikea polvi on hiukan koukussa. Selän ryhti on suora niskaa myöden, olkapäät ja lapaluut ovat takana alhaalla, tuntuu kuin joku vetäisi päälaelta pystyyn.

Miekasta pidetään kiinni vasen käsi kahvanpohjalla, oikean käden ollessa lähellä tsubaa (väistintä). Paine kahvaan tulee voimakkaimmin vasemman käden pikkusormesta ja nimettömästä, sormen päät painavat kahvaa kämmenpohjaan. Keskisormi, etusormi ja peukalo ovat kiertyneet kevyesti kahvan ympärille. Kahvassa näkyvä sauma tulee keskelle etusormen ja peukalon juuren muodostamaa V:tä. Vasen käsi on nyrkin verran irti vatsasta, vähän navan alapuolella: vasemman peukalon ensimmäinen nivel on keskilinjalla. Miekan kärjen korkeus on oman rintalastan korkeudelle: jos miekan kärjestä laitetaan toinen jatkoksi, tulisi toisen miekan olla parin kurkun korkeudella.

Alkeiskurssin aikana ollaan käyty kahta eri jalkatyötä läpi, ayumiashia (ristiaskel) jota käytetään liikkuessa pitkiä etäisyyksiä ja okuriashia, jota käytetään sitten hyökätessä ja liikkuessa lähempänä paria. Molemmissa jalkoja liu’utetaan lattiaa pitkin, ryhdin täytyy pysyä hyvänä ja lantio on aktivoitu. Liikkuessa pää ei saa mennä ylös alas, vaan painopiste kehossa on pidettävä tasaisena: tämä onnistuu polvista joustaen. Okuriashi-liikkumisessa on ensisijaisen tärkeää pitää vasemman jalan kantapää ilmassa (2-3 cm) ja huolehtia, ettei vasen jalka pääse oikean ohi. Syy tähän on se, että kun lähdetään hyökkäämään, ponnistus lähtee vasemmasta jalasta: jos vasen jalka on huonossa asennossa, ei hyökkäykseen voi ponnistaa ja tilanne menetetään.

Miekan liike on kytketty jalkojen liikkeeseen. Kun tehdään men-uchi (lyönti meniin), kädet vievät olkapäiden avulla miekan laajassa kaaressa taakse ja ylös oikean jalan liukuessa eteen, vasemman jalan mukaan vedolla miekka heilautetaan eteen osumakohtaan (=päähän). Oikea käsi jää vaakasuoraan, vasen käsi vähän sen alle. Lyönti suuntautuu eteenpäin, liike lähtee olkapäistä, kyynärpäät ojentuu, ranteet ja lopulta sormet kohti päätä. Tulee huomata, ettei ote miekasta muutu missään vaiheessa lyöntiä.

About admin